#50: 7 - Re: Re:

Haluan tietää, mitä vanhempien ja läheisten pitäisi sitten tehdä?! Kuulostaa siltä että mielestäsi vanhempien pitää vain istua hiljaa nurkassa ja antaa "koulutuksen saaneen" henkilökunnan ja lääkäreiden tehdä mitä haluavat. Maailmassa ei tapahdu muutoksia olemalla HILJAA. Tuskin kukaan vanhempi pysyy hiljaa silloin kun oma lapsi OIKEASTI näyttää kärsivän, eikä paranemisen merkkejä näy vuosien "hoitomenetelmien jälkeen". Ei tarvii olla mikään huippututkinto huomatkaseen että ihminen ei voi hyvin ja että hän saattaisi tarvita toisenlaisia "hoitomenetelmiä".

Mistä voit tietää että henkilöstö valtion omistamissa sairaaloissa on motivoitunut. Voi olla että ovat motivoitunetita tekemään töitä sen mukaan mitä ovat koulussa oppineet ja sen vuoksi että saavat palkkaa, mutta ovatko he oikeasti motivoituneita antamaan potilaille hoitoa ja kokeilemaan erillaisia menetelmiä, jotta saataisiin potilaat tervehtymään.

Olisi kiva tietää paljonko koulutetut lääkärit loppujen lopuksi viettävät aikaa potilaittensa kanssa? Vai tapahtuuko tämä ns. "tutustuminen" lukemalla potilaan tietoja kansioista. Tuntuu välillä että lääkäreiden kohdalla raha on se joka ratkaisee paljonko he viitsivät viettä aikaa potilaansa kanssa ja panostamaan tämän terveyteen.

Mistä sen edes voi tietää että VALTIO loppujen lopuksi on tietoinen kaikisti asioista mitä tapahtuu ja onko valtiolla "koulutusta" näistä asioista? Vai luottavatko he vain siihen että lääkärit tietävät mitä tekevät. Kuinka paljon valtio loppujen lopuksi valvoo sairaaloitaan?

 

#51: Medmänniska - Re: Re: Re:  

 

Niinkuin kirjoitin että 99,8% tapauksista omaiset ovat tärkeä tuki ja tiedon lähde, mutta valitettavasti joskus omaiset todellakin haittaavat potilaan tehokasta hoitoa. Yleensä näissä tapauksissa omaisten käytöstä ja toimintaa leimaa persoonallisuushäiriö, joten yhteistyö heidän kanssaan voi olla hyvin vaikeaa. Näissä ikävissä mutta harvinaisissa tapauksissa pakkohoidosta vastaavien laitosten on ajateltava potilaan parasta vaikka se olisi ristiriidassa omaisten kanssa. Ihmisillä on taipumus ajtella valtion laitoksia melko synkkinä paikkoina, mutta voin vain vakuutttaa että hoito vvs:ssä maan huippuluokkaa ja huomattavasti laadukkaampaa kuin monissa näkemissäni kunnan psyk. sairaaloissa. Henkilökunnan määrä ja laatu on valtakunnallisesti vertailtuna myös riittävä ja lääkäreitä on tarpeeksi. Ja kyllä täällä ollaan motivoituneita ja aidosti potilaista välitämme vaikka yksi lehti kirjoittaisi mitä sontaa tahansa. Toimintaa valvoo mm. Eduskunnan oikeusasiamies, ministeriö, lääninlääkäri, johtokunta ym ym. Viimekädessä henkilökunnan oma ammattiylpeys on paras hoidon takuu. Ikävä tosiasia on että joudumme hoitamaan Suomen väkivaltaisimmat ihmiset mutta silti pakkotoimi- ja väkivaltatilastomme ovat hyvällä mallilla peilattuna kuntasektoriin. VVs ja Niuva joutuvat pärjäämään niiden ihmisten kanssa joita kunnat eivät huoli hoidettavakseen. Näiden ihmisten määrä lisääntyy samaa tahtia kun psyk sairaaloita supistetaan. Sairaanhoitopiirit ulkoistavat vaikeat potilaansa valtiolle ja tämä on kieltämättä ikävä kehityksen suunta. Tällaista nimilistaa pitäisi kerätä eduskunnalle jotta kunnille saataisiin rahaa järjestää pitkäaikaispotilaiden hoito kotikuntansa sairaalassa. Valitettavasti rahakirstunvartiat huutavat avohoidon ihanuudesta vaikka se on liian usein laillistettua heitteillejättöä. Kirjoitan näistä asioista siksi ettei kukaan menetä omaa mielenterveyttään tämän asian tiimoilta. Kuten aikaisemmin jo kirjoitin että vb:n artikkeli oli täyttä roskaa ja se antaa täysin väärän kuvan todellisuudesta. Viranomainen ei vaan voi kertoa totuutta. Tervetuloa vaan tänne töihin jos haluaa nähdä mitä todellisuus näissä asioissa on.